Tasasuuntausdiodin toimintaperiaate perustuu PN-liitoksen yksisuuntaiseen johtavuuteen. Kun ulkoinen jännite kytketään, PN-liitoksen ominaisuudet määräävät diodin toimintatilan. Jos ulkoinen jännite tekee P-alueen potentiaalin korkeammaksi kuin N-alueen (forward bias), ulkoinen sähkökenttä vastustaa sisäänrakennettua sähkökenttää ja kaventaa ehtymisaluetta; tämä sallii suurimman osan kantoaalloista ylittää PN-liitoksen ja tuottaa suuren virran, jolloin laite asetetaan matalaimpedanssiseen tilaan eli "johtavaan" tilaan. Päinvastoin, jos ulkoinen jännite tekee N-alueen potentiaalista korkeamman kuin P-alueen (käänteinen bias), ulkoinen sähkökenttä vahvistaa sisäänrakennettua sähkökenttää ja laajentaa ehtymisaluetta; käytännössä ei kulje virtaa, ja laite siirtyy korkeaimpedanssiseen tilaan tai "katkaisutilaan". Tasasuuntaus hyödyntää tätä yksisuuntaista johtavuutta mahdollistaakseen vaihtovirran (AC) kulkemisen yhden puolijakson aikana ja estää sen toisen aikana.
Tasasuuntausdiodien tärkeimmät suorituskykyparametrit ovat myötäsuuntainen jännitehäviö, suurin keskimääräinen tasasuuntausvirta, huippukäänteinen jännite, käänteinen palautumisaika, vuotovirta ja käyttölämpötila-alue. Myötäjännitehäviö (VF) viittaa jännitehäviöön diodin yli, kun se johtaa; pienempi eteenpäin suunnattu jännitehäviö auttaa vähentämään johtavuushäviöitä ja parantaa piirin tehokkuutta. Suurin keskimääräinen tasasuuntautunut virta (IF(AV)) määrittää diodin virransiirtokapasiteetin. Huippukäänteinen jännite (PIV tai VRRM) on suurin jännite, jonka diodi voi kestää käänteisen toiminnan aikana. Käänteinen palautumisaika (trr) on aika, joka tarvitaan diodin vähemmistökantoaaltojen nollautumiseen, kun siirrytään eteenpäin johtavasta tilasta taaksepäin estävään tilaan. Vuotovirta (IR) on minuuttivirta, joka virtaa diodin läpi, kun se on käänteisesijännite. Käyttölämpötila-alue määrittää lämpötilarajat, joissa tasasuuntaajadiodin on toimittava luotettavuuden ja pitkäikäisyyden varmistamiseksi.
Diodi käy läpi käänteisen palautumisprosessin siirtyessään eteenpäin johtimisesta katkaisuun. Siirtymäprosessia, joka liittyy diodin vaihtamiseen eteenpäin johtavasta tilasta päinvastaiseen katkaisutilaan, kutsutaan yleisesti käänteiseksi palautumisprosessiksi. Tässä $t_s$ on säilytysaika, $t_t$ on siirtoaika ja $t_{rr}=t_s + t_t$ on käänteinen palautumisaika. Käänteisen palautumisajan olemassaolo rajoittaa diodin kytkentänopeutta. Tämä käänteinen palautumisprosessi johtuu varauksen varastoinnista - ilmiöstä, jossa epätasapainoiset vähemmistökantajat kerääntyvät eteenpäin johtumisen aikana. Käänteinen palautumisaika edustaa kestoa, joka tarvitaan tämän tallennetun latauksen purkamiseen. Tasasuuntaajadiodien kriittisenä parametrina käänteinen palautumisaika ($t_{rr}$) vaikuttaa merkittävästi laitteen suorituskykyyn.
Tehokkaissa tasasuuntaajadiodeissa on lyhyet palautusajat (tyypillisesti 50–100 ns) ja pienet eteenpäin menevät jännitehäviöt. Sitä vastoin tavallisilla tasasuuntausdiodeilla on pidemmät paluupalautusajat (yleensä yli 500 ns) ja suhteellisesti korkeammat eteenpäin suunnatut jännitehäviöt. Schottky-diodit käyttävät metalli-puolijohdekontaktia; Niissä ei ole vähemmistökantoaallon tallennustilaa, mikä johtaa erittäin lyhyisiin käänteispalautusaikoihin ja alhaisiin lähtöjännitehäviöihin. Vaikka niiden nopeat kytkentänopeudet tekevät niistä ihanteellisia tehokkaisiin virtalähteisiin, niille on ominaista korkeammat käänteisvuotovirrat ja alhaisemmat jännitearvot. Materiaaleista, kuten piikarbidista (SiC), voidaan valmistaa Schottky-diodeja, joilla on erinomaiset suorituskykyominaisuudet.
