Vakiodiodien tyypit

Aug 12, 2026

Jätä viesti

Pistekontaktidiodi
Pistekontaktidiodi rakennetaan saattamalla erittäin hieno metallilanka (kuten kolmiarvoinen alumiini) kosketukseen puolijohteen (kuten germaniumin) pinnan kanssa. Suuri hetkellinen virta johdetaan sitten koskettimen läpi eteenpäin langan ja puolijohteen sulattamiseksi tiukasti yhteen; kolmiarvoisen metallin ja germaniumin yhdistelmä muodostaa PN-liitoksen. Lopuksi elektrodijohtimet kiinnitetään ja kokoonpano suljetaan suojakoteloon. Metallilanka toimii positiivisena elektrodina (anodina), kun taas puolijohdekiekko toimii negatiivisena elektrodina (katodi).


Koska metallilanka on erittäin hieno, tuloksena oleva PN-liitosalue on hyvin pieni, mikä johtaa alhaiseen elektrodien väliseen kapasitanssiin; Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että diodi ei kestä suuria käänteisiä jännitteitä tai suuria virtoja. Tämäntyyppinen diodi soveltuu korkeataajuiseen ilmaisuun ja kytkentäkomponentiksi pulssidigitaalisissa piireissä, ja sitä voidaan käyttää myös pienvirran tasasuuntaukseen. Esimerkiksi 2AP1 on pistekontakti germaniumdiodi, jonka maksimitasasuunnattu virta on 16 mA ja suurin toimintataajuus 150 MHz.

 

Liitosdiodi (alue-kontakti).
Liitosdiodit (tai aluekontaktidiodit) muodostetaan luomalla suora kontakti P-tyypin ja N-tyypin puolijohteiden välille, jolloin muodostetaan PN-liitos käyttämällä seostusmenetelmiä, kuten diffuusiota, seostamista tai epitaksia.


Liitosdiodeissa on suuri PN-liitoksen kosketinpinta-ala, mikä mahdollistaa suurempien virtojen käsittelyn; näin ollen ne soveltuvat suurvirtatasasuuntauspiireihin tai kytkinlaitteiksi pulssidigitaalisissa piireissä. Suhteellisen korkean liitoskapasitanssinsa vuoksi ne rajoittuvat matalataajuiseen toimintaan, vaikka ne voivat toimia myös kondensaattoreina integroiduissa piireissä. Esimerkiksi 2CP1 on liitostyyppinen piidiodi, jonka maksimitasasuunnattu virta on 400 mA ja maksimikäyttötaajuus vain 3 kHz.

Lähetä kysely
Lähetä kysely